Filed under: iloa
Valtavasti kiitoksia kaikille kommenteista, tsemppitoivotuksista ja onnitteluista koko kolmihenkisen klaanimme puolesta! On ollut ihana lukea tervehdyksiänne näiden ensimmäisten päiviemme aikana.
Tämä blogi lienee tullut teemansa puolesta tiensä päähän Pöpön saapuessa maailmaan. Pohtimisen, kyselemisen, jakamisen ja kirjoittamisen tarpeeni eivät ole kuitenkaan synnyttämällä lähteneet, joten olen aloittanut uuden blogin, jossa jatkan äitiyden etsimistä ja löytämistä. Äitiyspakkauksen löydät täältä.
Kiitos seurastasi, tavataanhan Pakkauksen äärellä?
Pöpö, Kukannuppu ja Mies.
Ps. Eve, vastaan kysymykseesi Pakkauksessa hetikohtapuoliin… heitit hyvän kysymyksen, johon olen kovasti jo kuulostellut vastausta. Kirjoittamisaika on vaan ollut viime päivinä hiukan hakusassa.
Kotiaamun onnea:
* ensimmäinen maitovana lapsen poskella
* pesin itse varpaani pitkästä aikaa
* mahduin vanhoihin housuihini
* söin kylmäsavulohivoileipää
* join kahvia eikä närästänyt
* lapsi nukkuu maitohumalaansa isänsä sylissä kantoliinan kätköissä
* luemme hesaria yhdessä
* minnekään ei ole kiire
* kaikki on hyvin
***
Pöpö syntyi pitkän urakan päätteeksi tiistaina 27.2. klo 23.27. Synnytys oli raskas ja kivuliaampi kuin ikinä osasin odottaakaan. Saimme kuitenkin hyvää hoitoa Haikaranpesässä, pääsimme toipumisen alkuun ja synnytyksen kauhut ovat nyt hiljalleen väistymässä. Vaikka olenkin vielä kovin raihnainen, vain sillä, että lapsi saatiin turvallisesti maailmaan, on enää tässä vaiheessa merkitystä.
Pöpö on ihana. Pikkuruikkuinen poikamme oli kasvanut 49 sentin pituuteen ja painoi 3200 grammaa. Tuijottelemme häntä yhä hämmentyneinä, aivan kuin näkisimme maailman suurimman salaisuuden ratkeavan silmiemme edessä. Miten pieni hän onkaan! Miten söpö! Pitkä musta tukka, suuret tummat silmät, nykerönenä, suppusuu. Pieni nariseva ääni tai iso vaativa karjaisu. Iso röyhtäisy. Karmea pierahdus. Komea pissakaari. Kasvoja hapuilevat kädet, rintaa hamuileva suu.
Kaikki on aivan toisin
kuin koskaan ollut on.
Kuinka sen kuvata voisin?
Ilo on pohjaton.
Silmistä maailmoja
uusia avautuu.
Unista kertova meille
kerran on suppusuu.
Kaikki on ihmettä uutta.
Kaikki on valoisaa.
Ilomme valtavuutta
kuka voi aavistaa.
-Anna-Mari Kaskinen
