Olin aamulla neuvolassa. Tahti tihentyy, tästä lähtien siellä käydään sitten kahden viikon välein. Samat rutiinit: pissa, hemoglobiini, paino, sydänäänet, kohdun korkeus… Kaikki ok, terveydenhoitaja kehui kun paino oli kolmessa viikossa noussut vain 750 grammaa joulusta ja suklaista huolimatta. Koko odotuksen aikana paino on kuitenkin jo noussut 8 kiloa, joten ihan hirveästi en haluaisi enää paisua. Eilen illalla säikähdin taas tankeroista peilikuvaani.
Muuten menee kivasti, paitsi ennennäkemätön naistenvaiva on iskenyt: synnytykseen valmistautuvat löystyneet lantionpohjanlihakset, vauvan aiheuttama paine virtsarakkoon sekä todella sitkeä yskä aiheuttavat inhaakin inhemman vaivan, pissankarkailun. Siis todella ällöttävää ja noloa ja kaikkea sitä. Voi fak. Otin heti neuvolassa ylös tiedot fysioterapiatuokioista, joissa opetetaan odottavien ja synnyttäneiden naisten lantionpohjalihasten jumppaa. Toivottavasti se kaupungilla riehuva karsea ripuli ei iske tänne osoitteeseen. Ripuli, virtsankarkailu ja yskä: mikä unelmayhdistelmä!
Tässä jokin aika sitten päivänä silmiini osui lehtijuttu, jossa päiviteltiin miten uudet äidit ja isät eivät osaa vauvanhoitoa, siis sitä päivittäistä hoitorutiinia: eivät tiedä, miten paljon vauvalle pitää laittaa vaatteita päälle tms. Tajusin että enpä minäkään osaa. Mistä olisin oppinutkaan, kun nuorempia sisaria ei ole, talouskouluun en mennyt vaikka melkein pakotettiin ja vauvanukkekin pärjäsi vähän heikommalla huolenpidolla.
Nyt kai sitten pitäisi itse aktivoitua, surffata netissä keräämässä tietohitusia, lukea oppaita, olla tiedonhakija. Sitten kun se käärö on tuossa rutisemassa, ei varmaan enää ehdi paljon sivuja selaamaan. Ja ei haluaisi ihan puolta vuotta tehdä kaikkea väärinkään, hikoiluttaa lasta lämpöhalvaukseen sen takia, ettei tajua sen vaatteita riisua kauppaan sisään tullessa.
Mutta kun tämä pää ei kestä vieläkään täysipäiväistä vauvahuumaa. Liian isot annostukset vauvakamaa vievät vieläkin tajun.
2 Comments so far
Leave a comment
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Toi on totta. Liian paljon vauvajuttuja ja pää hajoaa. Sitä ei vaan ole valmis ihan hirveen rankkaan vyöryyn, vaikka se kääryle sieltä joka tapauksessa tulee, niin ei voi vielä kaikkea kestää.
Ja onko ennenkään uudet vanhemmat osanneet ja tietäneet yhtään sen paremmin? En usko, että ovat olleet nyt kovin paljoa viksumpia tässä asiassa. Tää on niin omituista, ettei nekään niiiin omituisia ole voineet olla että kaikki olisi sujunut noin vain, suit sait.
Mutta onneksi kevättä kohti mennään… ja josko noita pakkasia edes tulee.
Comment by hna January 4, 2007 @ 5:43 pmoii, kahdeksan kiloa on höyheniä vaan.. ;D serkku pyörii viikoilla 33 ja 17kg isompana..
Comment by pinkkitoukka January 12, 2007 @ 1:23 pm