Esikoista odottamassa

Sillä on taas hikka! Voi raukkaa! Monta kertaa päivässä!  Vauvakirjassa lohdutetaan, että vauva ei juuri kärsi hikasta, vaan hikkaaminen liittyy sen tekemiin hengitysharjoituksiin.  Mutta kun itselläkin on taipumus saada hikka helposti ja pitkään jatkunut hikka on ällöttävän tuntuista ja tekee huonon olon, niin äiteen sydän pakahtuu pientä nikottelijaa silitellessä.

Niin ja hikottelu lisää potkimista. Potkut ovat jo niin voimakkaita, että  juttu katkeaa kesken lauseen ja tavarat tippuvat käsistä kun Pöpö oikein mojauttaa.

Potkimisen lisäksi Pöpö vaihtaa ahkerasti kylkeä, tänäkin aamuna heräsin siihen että vatsani oli oikealta puolelta aivan tyhjä ja littana ja vasemmalta puolelta niin pinkeä kuin ikinä vain voi olla. Pienikin lisäpaine olisi saanut nahkaparan revähtämään. Pöpön hitaat valasmaiset kyljenkäännöt tuntuvat välillä aika inhottavillekin, sisäelimet kai huutavat hoosiannaa ja joutuvat väistymään kun päälle mojahtaa puolitoistakiloinen veijari. Mutta tietenkin, tietenkin näitä kaikkia liikkeitä odottaa ja toivoo kuulevansa ja tuntevansa, elämän merkkejähän ne.