Esikoista odottamassa

Syysmyrskyn alla teimme rästiin jääneitä puutarhatöitä: veimme puutarhakalusteet varastoon, tyhjensimme riutuneita kesäkukkaistutuksia ja istutin kukkapenkkiin uusia tulppaanin sipuleita.

Vaikka talven tulo on kesäihmiselle vaikeaa ja kesän ilojen poispakkaaminen mitä ikävintä puuhaa, luontoa tarkkailemalla näkee jo monta merkkiä tulevasta keväästä. Luumupuun oksissa on jo ensi kevään silmut odottamassa aurinkoa ja lämpöä.  Kaksivuotiset kukkijat ovat jo tänä syksynä kasvattaneet ensi kesän lehtensä ja näen jo nyt, mihin ensi kesän päivänkakkarat ja sormustinkukat nousevat.

Useaan kertaan mielessäni välähteli, että sitten kun…. luumupuut kukkivat… lepotuolit otetaan taas esille…kun taimiruukkuja taas tarvitaan, niin Pöpö on jo syntynyt… ja kun tulppaanit nousevat ja kukkivat, voin näyttää ne Pöpölle: “Katso, kukka”.

Niin, näin me, luonto ja minä, haudomme uutta elämää ensi kevättä varten.

Menipäs herkäksi.