Siellähän se Pöpö oli täysissä ruumiin ja sielun voimissa! Mitä nyt vähän akrobaattisissa asennoissa, jalat rennosti olkapäiden yli taivutettuna ja käsi poskella kuin Aleksis Kiven muistoksi. Sydän sykki, kaikki tarkasteltavat elimet olivat kehittyneet odotetulla tavalla, koko vastasi laskettua aikaa. Ja kätilö totesi useaan kertaan, että onpa hieno nenä. Ja että hieno nenä sillä ainakin on.
Kyllä helpotti taas joksikin aikaa.
Tästä innostuneina menimme illalla syömään Papa Giovanniin oikein pitkän kaavan mukaan, tosin mies valitsi Toscana-menunsa viineillä. No, kävin minä sitten vierailulla hänen laseillaan ja voi taivas, kyllä oli hyvää kuivaa valkoviiniä.
Samalla suunnittelimme, miten nyt tämän vauvauutisen sitten kertoisimme niille, jotka sitä ovat toivoneet kuulevansa jo vuosikymmenen. Tänään se sitten tapahtuu.
2 Comments so far
Leave a comment
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Ai niin, olipa unohtua se ultrakäynnin toinen tähtihetki lapsen terveyden toteamisen lisäksi.
Kätilö kyseli että tunnenko vauvan liikkeet ja kerrroin tuntevani niitä ihan säännöllisesti. Tutkimuksen jälkeen hän sanoi, että koska istukkani on selkäpuolella ja olen *tuollainen hoikka äiti* tulenkin tuntemaan ja näkemään vauvan liikkeet jatkossakin hyvin selvästi. Turhamainen minä (64 kg & 162 cm, en siis mitenkään erityisen hoikka, lähinnä normaalipainon ylärajoilla) kiilteli onnesta koko illan ja nautti jälkiruoka-tiramisunsa vailla yhtäkään syyllisyyden tunnetta.
Comment by kukannuppu October 11, 2006 @ 9:08 amHienoa! Nautihan söpöliini Pöpön liikkeistä
Comment by A:n äiti October 12, 2006 @ 8:54 am