Filed under: Uncategorized
Nyt on blogissani jokin tekninen ongelma. Kaksi viimeistän postaustani eivät näytä näkyvän yleisölle. Kun olen kirjautuneena sisään WordPressiin, ne kyllä näkyvät, mutta jos siis en ole kirjautuneena kuten tavallinen lukija, niitä ei näy. Vastatkaa joku, näkyykö tämä kirjoitus. Entä eilen tai toissapäivänä kirjoittamani?
Filed under: mietiskelyä
Eilen söin ihan tietoisesti valkohomejuustoa. Siis hyi-hyi -kiellettyä herkkua. Sitä oli jäänyt jääkaappiin viikonlopun jälkeen, ja koska kumppanini ei siihen koske, saa se mädäntyä siellä maaliskuulle asti ellen tee sille jotakin ennen sitä. Ja niinpä sitten söin sen.
Olen toki tutustunut joihinkin listoihin raskaudenaikaisista vältettävistä asioista, ja yritän selvitellä, mitä todella kannattaa välttää ja mitä olisi muuten vain hyvä välttää. Mutta kun tuntuu ettei kaikkea millään jaksa koko aikaa ajatella pahimman kautta…Ystävä kehottaa jättämään työpaikkaruokalan salaattipöydän käyttämättä, koska koskaan ei voi tietää, onko esim. salaatinlehtiä todella huuhdeltu hyvin. Tuhahtelin, kunnes tällä viikolla otsikoissa oli laaja tamperelainen vatsatautiepidemia, joka oli saanut alkunsa juuri edellä mainitulla tavoin.
Olen kyllä lopettanut keinotekoisesti makeutettujen limsojen ja mehujen juonnin. Siihen toki oli painetta jo aikaisemminkin.
Lapsena hartain toiveeni oli saada pikkusisko tai -veli. Vielä aikuisenakin olen monesti ajatellut että lapsuuteni olisi voinut olla paljon tasapainoisempi, jos perheeseemme olisi kuulunut ikäisiäni sisaruksia. Joskus muutama vuosi sitten sain äitini kertomaan hieman enemmän varhaisvuosistani ja sen aikaisesta elämästämme, ja kuulin että hän oli itse asiassa ollut kerran minun syntymäni jälkeen raskaana, mutta oli saanut keskenmenon “omaa huolimattomuuttaan”, kuten hän asian ilmaisi. Olin tiedosta niin yllättynyt ja omista tunteistani niin sekaisin, että en osannut sanoa asiaan yhtään mitään enkä ole siihen enää pystynyt palaamaankaan.
Niin, vauvan kehittyminen ja kasvaminen on niin monipolvinen ja herkkä juttu ja täynnä vaaroja joihin vanhemmat eivät voi itse vaikuttaa, että viisautta olisi tietysti välttää kaikkia niitä ylimääräisiä ongelmanaiheuttajia, joihin voi jääkaapillaan törmätä.
Töissä oli mukavaa! Hommat veivät mukanaan niin, että huomasin olleeni ajattelematta tätä raskausasiaa jopa tunnin, ehkä toisenkin. Ja se tuntui vapauttavalta. Ehkä tuo kesäloma antoi hieman liikaa aikaa kaiken ajatteluun, ja nyt kun arjen rutiinit kaappaavat valtaansa, saan välillä paeta ajatuksiani ja palata taas sitten niiden pariin virkistyneempänä…
Muistan, että aloittaessani ensimmäisessä “oikeassa” työpaikassani ajattelin, että mikään työ ei voi olla niin tärkeää ja houkuttelevaa, että jättäisin omat lapseni pieninä vieraan hoitoon. No, nyt taas en voi olla ollenkaan varma, että jaksaisin pienen lapsen tai useamman pienen lapsen kanssa päivät pitkät. Mutta mieheni on kiinnostunut jäämään lapsen kanssa hoitovapaalle kotiin.
Helpottaa kovasti, kun voin ajatella että hän ottaa arjesta sen suurimman vetovastuun!
