Turvassa
2 Comments so far
Leave a comment
August 18, 2006, 4:45 pm
Filed under: mietiskelyä
Filed under: mietiskelyä
Eilen ajattelin, että nyt varmaan Pöpöllä on koko elämänsä parhaimmat oltavat: On mukavan pehmää, ruokaa tulee, seuraa riittää, saa nukkua kun nukuttaa, ei itketä mikään.
Karua on ajatella, että heti syntymästä asti elämään tulee uusi ulottuvuus: turvattomuus. Syntyneellä vauvalla ei ole enää koskaan niin lokoisaa kuin vielä kohdussa olevalla. Vaikka kuinka vanhemmat huolehtisivat, ehtii lapsi kokea nälkää, kylmää, yksinäisyyttä, turvattomuutta.
Elämässä täytyy vain pikkuhiljaa oppia sietämään vajavaisuutta ja puutteita.
Kolmekymppisenäkin on vielä opettelemista.
2 Comments so far
Leave a comment
Leave a comment
Line and paragraph breaks automatic, e-mail address never displayed, HTML allowed:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Toivoisin, ettei kenenkään pienen vauvan tarvitsisi vielä alkaa tottua turvattomuuteen vaan äiti olisi joka hetki läsnä ja kuuntelisi vauvansa toiveita pienimmistäkin merkeistä. Ensimmäisen vuoden aikana vauvalle kehittyy kiintymyssuhde, joka vaikuttaa siihen, miten hän myöhemmin turvattomuuden tunteita alkaa käsittelemään.
Comment by palikka August 19, 2006 @ 9:59 amNiin, totta puhut: ei tarvitsisi vielä alkaa tottua turvattomuuteen.
Lienee kuitenkin tavallista, että äiti ei kaikesta huolimatta pysty toteuttamaan kaikkia lapsen tarpeita yhtä mutkattomasti kuin mitä ne kohdussa toteutuvat. Ruoan tulo saattaa viivästyä, hidastua, ruoka maistua pahalle, äidin syli olla hetken aikaa varattu, kaukana, yöuni häiriintyä, kylmä talvi puraista nenänpäästä… sekä pieniä ja suuria tunteita herättäviä asioita.
Mutta tärkeintä on, että lapselle kehittyisi se perusturvallisuus: että sitä pelkoa, kiukkua, väsyä saa ilmaista ja niiden kanssa voi elää. Ja että niiden jälkeenkin on taas suurimmaksi osaksi hyvä olla.
Comment by Kukannuppu August 19, 2006 @ 1:02 pm