Esikoista odottamassa

No, nyt kun Pöpölle on saatu ikä ja lempinimi, niin koko odotus alkaa jotenkin konkreettistua. Olen jo varovaisesti selannut jokin aika sitten ostamaani Odotus-lehteä sekä niitä neuvolasta saatuja muita kirjasia.

Mutta silti tulee aika usein hetkiä, jolloin en todellakaan halua ajatella koko asiaa tai vielä vähemmän tulla muistutetuksi siitä. Usein sattuu niin, että joko mies sattuu laittamaan herkän tekstiviestin “äidille” tai kaveri kyselee, että miten mamma jaksaa tai joko on tyttö- tai poikaolo, vaikka juuri silloin olisi kaikkein eniten vain vanha tuttu minä -olo. Identiteettini on edelleen lähinnä working woman, eikä minkään äidin.

Ärgh! Kysykää, mitä minulle kuuluu, valitsen itse, missä roolissa vastaan.

Joo, nyt on vielä vähän tällainen jakomielinen olo, mutta ehkä nää identiteetit sopivat joskus samaan päähän.