Esikoista odottamassa

Työt alkavat taas huomenna. Tämä viimeisin viikko on ollut yhtä matalalentoa: paljon vieraita, paljon tekemistä, hätäisiä yrityksiä tehdä vielä kesäasioita ennenkuin pitkät päivät toimistossa alkavat.

Oma vointi on ollut melkoisen hyvä, tosin syömisen kanssa on oltava tarkka. Aamut alkavat kuvotuksella, vaikka Yrjö-setää ei olekaan näkynyt sitten sen yhden kerran. Suuhunpantavia saan miettiä todella tarkkaan. Juuri mitään ruokaa ei tee mieli, lähinnä on vain tarve saada jotakin kevyttä, raikasta ja virkistävää. Erilaiset pirtelöt ja marjat ovat olleet herkkujani. Monesti, kun luulen olevani nälkäinen, saan ruoasta täysin kylläkseni jo parin – kolmen lusikallisen jälkeen. Tuntuu kuin vatsa olisi kutistunut neljännekseen normaalista!

Tämä viime päivien meneminen ja tuleminen näyttää vaativan tänään täydellistä pysähtymistä. Sammuin kuin saunalyhty eilen illalla jo klo 21 aikoihin ja vaivoin jaksoin nousta ylös 14 tunnin yöunien jälkeen. Pari tuntia toikkaroituani kävin vielä tunnin päiväunilla. Nyt lienen valmis tähän viimeiseen lomapäivään…

Hieman hirvittää, miten fyysisesti jaksan paneutua työhöni, edessä kun olisi aika kiireinen kausi toimistolla. En haluaisi vielä kertoa pomolle raskaudestani, mutta jos olemukseni alkaa olla nuupahtaneempi päivä toisensa jälkeen, taitaa olla parempi selittää kuin jättää arvailujen varaan. Yksi työkavereistani on hyvä ystäväni, ja hän tietää odotuksestani, joten joku kuuleva korva on toimistollakin.