Esikoista odottamassa

Aamulla heräsin ajatukseen: Kukaan muu ei suojele tällä hetkellä tätä lasta kuin minä. Siis että se, mitä syön, miten syön, miten liikun ja jaksan, se kaikki vaikuttaa lapsen kehitykseen ja kasvuun.

Päivällä soitti neuvolalääkäri kertoen alkuviikosta otettujen kilpirauhaskokeiden tuloksia ja antaen ohjeita vajaatoimintaan määrätyn lääkkeeni annostuksesta raskauden aikana. Toinen seurattavasti arvoista oli raskauden aikana kymmenkertaistunut siihen nähden, mitä se oli ollut toukokuussa otetussa verikokeessa. Siitä huolimatta lääkäri aluksi käski jatkaa nykyisellä annostuksellani raskausviikolla 20 asti.

Ihmettelin verikokeiden tulosten jyrkkää kasvua hieman ääneen, ja sitten lääkäri meinasi että nostetaan annostusta yhdellä annoksella viikossa. Tähän sitten kummastelin, että enpä ole koskaan joutunut nostamaan annostusta noin jyrkästi, tavallisesti sitä on hiottu neljännes- tai puolikasannoksissa. Tämän jälkeen lääkäri päätti ottaa yhteyttä Kätilöopiston sisätautilääkäriin ja palata annostukseen myöhemmin.

Uusi soitto kertoi, että annostusta lisätään puolikkaalla annoksella viikossa ja koko alkuraskauden ajan viikolle 20 asti kilpirauhasarvojani kontrolloidaan kolmen viikon välein otettavilla verikokeilla.

Huh, onneksi lääkäri tajusi oman tietämättömyytensä ja otti yhteyttä erikoislääkäriin! Hänen itse ensimmäiseksi antamansa ohjeet ja nämä lopuksi erikoislääkäriltä konsultoidut ohjeet olivat siis aivan päinvastaisia: ensin hän itse meinasi, että vajaatoimintaani ei tarvitse lisälääkitä ja asiaan palataan vasta raskauden puolivälissä. Nyt vajaatoimintaani lisälääkitään erityisen tarkasti raskauden puoliväliin asti, jonka jälkeen lääkitystä ei yleensä tarvitse enää kasvattaa.