Viikko henkistä raskautta takana. Taidan olla selviämässä ensijärkytyksestä, sillä pari kertaa mielessäni olen jo jonkin aikaa salaa iloinnut tästä raskaudesta… illallakin sängyssä selailin neuvolasta saatuja kirjasia niin pitkään että mies vaatimalla vaati jo sammuttamaan valot…
Useimmat ystäväni ovat saaneet esikoisensa jo vuosia sitten. Joillakin on jo kolmaskin lapsi. Kaikilta olen kysellyt, että mikä on motivoinut lapsien “hankkimiseen”, siis millaisin ajatuksin lapsien on päätetty antaa tulla juuri silloin ja juuri siihen perhe-/elämänvaiheeseen. Miksi lapsia, miksi juuri nyt? Mihin omaan/maailman tarpeeseen lapset vastaavat?
Moni hämmentyi kysymyksestä, useimmat eivät olleet edes pohtineet asiaa. Miksi ei, oli monen vastaus.
Itse ajattelen, että olemme mieheni kanssa tulleet parisuhteessamme sellaiseen vaiheeseen (takana 10 vuotta yhteiseloa), että on aika ikään kuin edetä askelta syvemmälle, siis perheellisyyteen.
Monet syyt hankkia lapsia (tai olla hankkimatta) taitavat olla varsin itsekkäitä, kuten tämä meidänkin syymme.
Lukija, mitä itse ajattelet? Miksi lapsia? Miksi ei?
7 Comments so far
Leave a comment
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Tekstisi voisi olla kuin omasta kynä… näppiksestä. Päätin tilata blogisi mielenkiinnosta. Pillerit jätin pois kuukausi sitten, mutta lapselle ei vielä ole annettu lupaa tulla. Miksi ei? Gradu kesken, loppuunpalaminen liian lähellä viime talvena. Itsekkäitä syitä? Kyllä.
Comment by TiinaV July 18, 2006 @ 5:37 pmPyörittelen ajatusta päässäni useinkin. Haluaisin haluta! Kuitenkin joka päivä valitsen, että en halua. Kymmenen vuotta sitten oli valtava vauvakuume ja silloin olisi pitänyt toimia – pelottomana, innokkaana, sopeutuvaisena, autuaan tietämättömänä niin monesta asiasta maailmassa. Ja kuitenkin niin hyvä, ettei silloin kuitenkaan toimittu. En tekisi mitään toisin, sittenkään.
Comment by Herkku July 18, 2006 @ 8:06 pmÄh, sen vielä lisään TiinaV:n kommenttiin viitaten, että minusta loppuunpalaminen ei ole kovin itsekäs syy olla yrittämättä lasta vielä. Ajatteleehan siinä myös lasta, jolle pitäisi jaksaa olla vanhempi.
Ja lisään vielä senkin, että mielestäni ulkopuolisen on kuitenkin turha yrittää analysoida toisen syitä yrittää tai olla yrittämättä – sen kaiken tietää lopulta vain itse kukin sisimmässään ja se minusta riittää, olipa syyt muiden takia itsekkäitä tai epäitsekkäitä.
Minäkin laitoin blogin tilaukseen.
Comment by Herkku July 18, 2006 @ 8:10 pmTiinaV ja Herkku, ihanaa huomata että samat asiat askarruttavat muitakin!
Herkulle vielä: ehkä ilmaisin itseäni huonosti päivän postauksessa. En ole tarkoittanut kysellä ystävieni motivaatiota lapsentekoon analysoidakseni heidän elämäänsä, vaan analysoidakseni omaani! Tämä lapsenteko on ollut melko pitkän tien tulos. Välillä on tuntunut että kaikenlainen toisten ihmisten antama ajatusapu on ollut tarpeen omia ajatuksiaan jäsennellessä. En edes muista, mitä kukin on vastannut, lähinnä muistan, mitä olen itse ajatellut vastauksista. Eli ihan puhtaasti taas itsekkäästi liikkeellä…
Tosi mukavaa TiinaV ja Herkku, että olette löytäneet blogiini! Kommentoikaa vastakin!
Comment by kukannuppu July 18, 2006 @ 9:14 pmJuu, en tarkoittanut nyt sinua ollenkaan, kun puhuin tuosta analysoinnista – ihan yleisellä tasolla lähinnä ajatellen niitä ihmisiä, jotka herkästi tuomitsevat toisten ihmisten ratkaisuja ja valintoja. Sellaiseen törmää joskus, mutten törmännyt siihen täällä.
Blogisi on tilauksessa, joten nähdäänpä taas!
Comment by Herkku July 19, 2006 @ 9:58 pmHuomaan liikkuvani näissä vauva-aiheisissa blogeissa… Poden itse, nyt 26-vuotiaana ensimmäistä kertaa oikeasti vauvakuumetta. Kellään ystävällä ei vielä ole lapsia, mutta vauvajutut kuuluvat kai kaikkien tämän ikäisten nuorten naisten keskusteluihin… aina joku ottaa esille. Sitä siis sosiaalistuu tai sitten se on vaan täysin biologinen juttu. Fyysinen tunne.
Poikaystäväni ei ole vielä kovin innostunut tästä. Asioista puhutaan, mutta huomaan, että häntä vähän vielä ahdistaa. Hän on myös kysynyt syytä, että miksi jo nyt, miksi oikein haluaisin lapsen… mihin en oikeasti ole osannut vastata, kuin jotain epämääräistä ja nolostunut kai itsekin kun en tiedä. Mietin, että miten voin haluta, jos ei ole mitään syytä. Se tunne kai vaan tulee jotenkin niin vahvaksi. Semmonen pakahdus jos ajattelee, että olisi oma lapsi. Ja hirmuinen hellyys. Ajattelen, että pystyisin huolehtimaan, kasvattamaan ja rakastamaan jotakin pientä, mikä kyllä kasvaa nopeasti.
Sanon siis, että tunnesyyt ohjaavat itseäni tässä ehkä vahvimmin. Se tuntuisi oikealta ja hyvältä. O n elämäntilanne sitten mikä onkaan, eli opinnot kesken… mutta milloin sitten?
Comment by Elsa July 24, 2006 @ 10:23 am[...] itse vastaisisin vanhaan kysymykseeni siitä, miksi haluta lapsia. Ehkä vastauksen siemen piilee täällä: Vanhemmuus oli yksi mahdollinen jatko sille elämälle, jota olimme eläneet pariskuntana jo [...]
Pingback by Kaksi vuotta äitinä « Äitiyspakkaus July 11, 2008 @ 9:49 pm